Elonkorjuujuhlien piirileikkipaikka kallion päällä Turkkilassa, lähellä Mäntyrinteen hautausmaata.
Tavallisen maaseutu- rahvaan perinteiset riennot helkavalkeat, juhannusjuhlat, elonkorjuujuhlat ja runtuviikot päättyivät pääosin 1930-luvun aikana viimeistään sotaan. Näitä juhlia vietettiin yleisesti pakanuuden ajoilta periytyvillä pyhillä paikoilla. Näitä paikkoja saatettiin vielä jossain muodossa käyttää palvontamenoihin 1800-luvulla. Katajiston Kalle luki loitsuja ja oli hyvin taikauskoinen vielä 1950-luvulla. Helkavalkeita poltettiin aina 1930-luvulle asti Ojansivun takana lähellä paikkaa missä Tervaoja ja Kylmäoja yhtyvät. Uusi tie Viljakkalaan tulee nyt sen paikan päälle.
Elonkorjuujuhlat olivat Vännin vuoreksi kutsutulla paikalla, jossa on kallion päällä tasainen paikka. Tasainen kallion osuus on vieläkin noin 200 m2. Tanssikallion elonkorjuujuhlat olivat riemukkaat, siellä tanssittiin piirileikkejä, juotiin sahtia ja laulettiin lauluja. Musiikista vastasi 1800-luvun lopulla Hyvösen isäntä viululla. Moni nuorikin aloitti läheisemmän seurustelun vastakkaisen sukupuolen kanssa juuri elo- tai juhannusjuhlilla.
